Rakkautta on..

Sain Suvilta Rakkautta on..-haasteen. Tarkoituksena on siis kertoa lyhyesti ja sen ihmeemmin selittelemättä että mitä se rakkaus nyt onkaan. Se voi koskea perheenjäseniä, ystäviä, itseäsi jne, mitä nyt tulee mieleen aiheesta. Tää oli näin aamu-unenpöpperössä (ja ehkä vähän aamukiukkuisena) yllättävän hankalaa, mutta ehkä mää sain jotain aikaiseksi!

Rakkautta on...

..se, että yhteisenä vapaapäivänä herää pojan kanssa ja antaa toisen jäädä nukkumaan.

..katsella iltaisin leffaa kahdestaan sohvalla.

..herätä siihen että huomaa että pikkunapero on tunkenut kainaloon ja/tai saman peiton alle nukkumaan.

..ajella koulu/työmatkat yksin ja kuunnella musiikkia.
 

..se, kun huomaa että joku muu on välillä pessyt vessan, eikä itse tarvitsekaan tehdä sitä.

..se, kun Lucas nauraa.

..se, että yhteisenä vapaailtana (joita on aika harvoin) ei tarvitse suunnitella mitään erikoista ohjelmaa, vaan voi olla vaan kotonakin.

..ystävät, joille voi soittaa aina kun siltä tuntuu, vaikka he olisivat kaukanakin.

..se, että mies vahtii poikaa kun minä leivon.


Kyllähän näitä sittenkin keksisi vaikka mitä, mutta tuossa on nyt muutama tähän hätään! Taidan laittaa tän haasteen eteepäin vaikkapa My Explorationin Emmalle, ja Blogeilevalle Suville!

Vappu oli ja meni

Apua blogger on muuttunut :D No ehkä tähän tottuu, kun ehtii taas vähän tutkailemaan että mitä täällä on tapahtunut...

Vappu tosiaan tuli ja meni, mulla oli kiva neljän päivän vapaa siinä. Oltiin kotosalla, paitsi sunnuntaina Lucas pääsi mummulaan yökylään ja me lähettiin Baon kanssa Tampereelle syömään ja leffaan. Käytiin kattoon Avengers, ja se oli kyllä hyvä! Vaikka olin aika väsynyt kun se leffa alko vasta puoli ysiltä, ja se alku tuntu jotenkin tylsältä, mutta kyllä se sitten kun vauhtiin pääsi niin yllätti positiivisesti!

Maanantaina me ei tehty ihmeitä, Bao oli töissä ja me Lucaksen kanssa kotona. Oltiin ulkona melkein koko päivä kun oli niin kiva ilma, ja poitsukin nukahti jo aikaisin illalla!

Tiistaina käytiin pyörällä mun äitin ja Lucaksen kanssa kylillä kattomassa kun iskän kuoro (Vilppulan Mieslaulajat) lauloi pari laulua kunnantalolla. Oli muuten kivaa, mutta tuuli hirveesti niin oli tosi kylmä! Sitten me tultiin kotiin vapun viettoon, taas Lucaksen kans kahdestaan kun Bao oli taas töissä.. Syötiin me sentään tippaleipiä, ja oli muutama iltapallo, että oli edes vähän vapputunnelmaa. Ja koska oli niin kylmä tuuli ulkona, niin vietettiin suurin osa päivästä neljän seinän sisällä ja tehtiin suursiivous. Lucas on oppinut sietään imuria, tosin se istua kökötti sohvalla koko ajan kun imuroin... Ja kun pesin lattioita, niin mulla oli pieni apuri joka tuli rätin kans perässä, ja pesi kaikki peilit ja muut tosi hienosti (vaikka jouduinkin peseen ne uudestaan vielä tän siivousoperaation jälkeen)!

Semmonen oli siis meidän vappu, tosi rauhallista. Tässä vielä muutama kuva todisteeksi.

 Ja nyt, hyvää yötä!

Katotaankohan meillä liikaa salkkareita?

Lucashan ei kovin paljoo vielä puhu (mitään järkevää), mutta tänään kun katsottiin salkkareita (kyllä, me katotaan ne joka päivä...), poika osoitti ensin Seppoa (EPPO!), ja sitten Peppiä (PEPPIIII!), ja sama toistui joka kerta kun kyseiset henkilöt näkyi telkkarissa.. Jes.

This is not a drive by

Heippa hei!

Taas on pitkä päivitystauko, mutta syytän jälleen kerran työ- ja koulukiireitä. Alkaa olla viimeiset rutistukset tän kevään osalta koulussa edessä, ja vaikka kontaktiopetusta ei kovin paljon olekaan, niin tehtävien teko vie aikaa. Ja kaiken jäljelle jäävän ajan olenkin istunut työmaalla, vaikka ei aina olisi aikaakaan välttämättä, mutta kun oon ollut niin tosi innoissani tästä työstä ja tykkään siitä älyttämästi, niin mikäs siellä on ollessa!

Sainkin töistä "vähän" materiaalia, jotta voin perehtyä hommiini vähän paremmin. Saa nähdä koska noihin ehtisi syventymään. Vähän paria kirjaa selailin, ja vaikutti mielenkiintoisilta! Onhan nää vähän vastapainoa esimerkiksi lakikirjaan mitä tällä hetkellä olen koulun takia lukenut, tai muihin koulukirjoihini.. Näistä nyt voi jotkut jo arvatakin tai ainakin saada osviittaa siitä, missä minä olen töissä. Enempää en meinaa asiasta paljastaa. Ensinnäkin en saa kauhesti työjutuista puhua työpaikan ulkopuolella, ja toisekseen ei ne ole niin kiinnostavia ne mun hommat välttämättä kuitenkaan, että niitä ihmiset jaksaisi lukea.

Mulla oli torstaina aika mielenkiintoinen päivä. Lähdin töitten jälkeen ajamaan Tampereelle kouluun, ja kun olin kääntynyt moottoritieltä keskustaan päin, auton lämmöt nousi täysille, tuli jotain outoa hajua sisälle, eikä se autokaan niin sutjakkaasti edennyt. Tuli heti mieleen se yksi tapaus kun mun auto syttyi palamaan ja paloikin ihan kunnolla... No, mun oli pakko ajaa koululle etten olisi myöhästynyt yhdestä presentaatiosta, joten sormet ristissä ajelin ja toivoin että se kosla ei ihan käsiin hajoa. Koulun jälkeen sitten kaverin kanssa mentiin ihmettelemään, oli pakko ottaa hänet mukaan koska mulla oli kännykästäkin akku loppu, tietenkin. No, eihän me kaks tyttölasta siinä mitään osattu tehdä, ja saatiin vähän apua yhdeltä fillaroitsijalta ja sitten päätettiin että ajetaan se auto meidän koulun korjaamopuolelle. Siellä muutama opiskelijapoika sitten katsoi autoa, ja joku siellä moottorissa oli rikki, ja sanoi että ei kyllä voi ajaa kotiin asti. No, ajoin ABC:lle, lainasin kaverin puhelinta ja soitin vielä iskälle, että tulkaa hakemaan se auto täältä jollain pois. Istuskelin melkein kolme tuntia siinä ABC:llä, yhdet papparaiset vähän ihmetteli että mitä ihmettä mää siellä yksin teen juomassa kahvia ja lukemassa lehtiä.. Kaheksan jälkeen illalla iskä ja sen kaveri tulikin hinausautolla mut hakemaan, ja kymmenen maissa olin sitten kotona. Ja se auto on edelleen korjaamolla.. Tuli vähän pitkä päivä ja meni kaikki pasmat ihan sekasin, kun olis oikeesti ollut hommiakin tehtävänä.. Mutta pääasia että saatiin se auto pois sieltä.


Pitäis varmaan vähän opiskella noita autojuttujakin, kun ajan kuitenkin aika paljon mutta en osaa tehdä mitään. En löytänyt edes sitä mistä ne öljyt pitäisi tarkistaa, enkä tiennyt missä on jäähdytysneste. Tankata osaan ja pissapoikaan laittaa lisää tavaraa, mutta siihen se sitten jääkin. Herranjestas jos joskus pitäis vaikka rengas vaihtaa, ei kyllä onnistuis. Onneks oon sentään nainen, luotan siihen että kyllä minä sitten joltain saan apua jos jossain tien poskessa huidon että pysäyttäkää ja tulkaa auttamaan ;)

Semmosta tänne siis. Me ollaan eilinen ja tää päivä oltukin Lucaksen kans taas kaksin, kun Bao on keikkareissulla Vantaalla. Ei olla tehty yhtään mitään, vähän ulkoiltu ja katseltu "Ekkiii!" (Eli Shrekkiä), ja syöty hyvin. Mutta ihan kiva niin, oon kyllä tykännytkin olla kotona nyt vkl:sin, kun ne on vielä vapaat ja viikolla on kiirettä. Kesällä on töitä vkl:sinkin ja vapaita on sitten kun on. Mikä ei sinänsä muuten haittaa, sama se on mulle hengaanko kotona lauantaina vai keskiviikkona, mutta kaverit on tietty viikolla töissä niin ei tuu sitten varmaan nähtyä ketään jos ite on vapaalla. Oh well..

Loppuu vielä yks hyvä biisi!

 Oh I swear to you 

 I'll be there for you  

This is not a drive by 

 On the upside of a downward spiral 

 My love for you went viral  

And I loved you every mile you drove away  

But now here you are again

Lasten kanssa ulkomaille?

Heippa ja hyvää pääsiäistä kaikille! Bao lähti keikkareissulle, eli me ollaan koko pääsiäinen sitten taas Lucaksen kanssa kaksin  kotona...Kävin tänään kattomassa sähköposteja ja silmään pisti otsikko "Matkustaminen pienten lasten kanssa". Koko keskustelu löytyy täältä.

Siinä oli muutama asia, jotka mulle pisti silmään, ja ajattelin sitten kirjoittaa postauksen siitä, minkälaista lapsen kanssa on matkustaa, ihan omien kokemusten perusteella. Tässä muutamia pointteja keskustelusta, ja mun mielipiteet perään.

Lasten rytmit menevät sekaisin
Luultavasti meneekin, jos kyseessä on pitkä lento. Meneehän aikuisillakin, miksei sitten lapsilla? Me kun ollaan lennetty pitkiä lentoja, niin ollaan varattu sellaiset lennot joka on Suomen aikaa yöaikaan, eli Lucas on suurimman osan "yölennosta" nukkunut. Ja sitten onkin ollut "aamu" kun on saavuttu perille, ja sen mukaan sitten on menty. Eli aamupala yms, ja sitten touhuilua siihen asti kunnes on päikkäriaika. Ei ole tuottanut ongelmaa, mutta toisaalta, ei olla revitty stressiä myöskään siitä jos Lucas on nukkunut "väärään" aikaan tms. Kyllä se siitä tasaantuu parissakin päivässä, ja jos jonnekin kauas lentää, Suomesta vaikka Aasiaan, niin kyllä se ehtii se unirytmi tasaantua. Jos nyt vaikka Vietnamiin lentäiskin, ja sais nukkua, niin kyllä siinä on myös aikuisetkin väsyneitä kun perille pääsee, eli mun mielestä "loma ei mee hukkaan", vaikka ekan päivän viettäiskin tyyliin hotellilla nukkumassa. Jos siis on esim. 2 viikkoo aikaa lomailla. Tietysti kotiin tullessa voi olla ongelmaa, mutta pienten lasten kanssa neuvoisin varaamaan siihenkin pari päivää "luppoaikaa", ettei heti seuraavana päivänä kotiinpaluusta tarttis mennä itse töihin tai lapsen päiväkotiin..

Lapsi on aina ollut huono nukkumaan vieraissa paikoissa
No siihen ei varmaan auta kuin harjoitus. Meillä poika nukkuu aina hyvin missä tahansa, kun se nukkuu meidän vieressä, niinkuin kotonakin. Suomessa mummulassa nukkuu hyvin, mutta siihen se on tottunut pienestä asti. Myös Vietnamin mummulla nukkui parin harjoittelun jälkeen hyvät yöunet. Mutta tää varmaan riippuu niin lapsesta, että mihin on tottunut, ja vaikka olis tottunut mihin niin eihän kaikki lapset nuku vieraassa paikassa hyvin kun äänet yms on niin erilaisia kuin kotona. Lucas on perinyt meidän molempien hyvät unenlahjat: me nukutaan Baon kanssa molemmat hyvin missä ikinä sitten ollaankaan.



Arki-elämä on aivan samaa kuin kotona
Joo, niinhän se on. Lasten on kuitenkin syötävä, nukuttava, niille on vaihdettava vaipat jne. Me oltiin Pariisissa kun Lucas oli 4kk, ja kyllä siellä oli noi kaikki edellä mainittavat hoidettava. Ja joo, poika sai ruokaa kun sitä kaipasi, kuivat vaipat samaten, ja se nukku rattaissa suurimman osan ajasta mitä oltiin liikkeellä. Eli eihän se sitä tarkottanut, että meidän olis istuttava hotellissa kun poika nukkuu. Sehän veteli sikeitä rattaissa, ja sillä välin me syötiin, kahviteltiin, käveltiin ympäriinsä, kateltiin nähtävyyksiä yms.. Jos oltais oltu kotona, niin oltais joo syöty myös, mutta muiden aktiviteettien sijaan oltais varmaan kateltu telkkaria tai surffailtu netissä. Tietysti taas eri asia jos on vaikka koliikki-vauva, siinä tapauksessa en tiedä oisko se matkustelu niin mielekästä.

 
Ennen lapsia ulkomailla ollessamme kävimme retkillä, otimme aurinkoa ja kävimme ravintoloissa/yökerhoissa. Mitä näistä voisimme tehdä lasten kanssa?
Näitä mekin tehtiin ennen Lucasta, ja tehdään edelleen. Retkiä järjestetään varmasti pakettimatkoilla myös niin, että lapset voi nukkua bussissa tms (me ei harrasteta pakettimatkoja, niin en tiedä näistä), aurinkoo voi ottaa niin, että toinen on aina lapsen kanssa varjossa ja toinen ottaa brunaa, ja lapsi ei kyllä mitenkään estä ravintolassa syömistä. Aasian maissa tarjoilijat ja muu henkilökunta on yleensä todella ystävällisiä lapsellisia asiakkaita kohtaan (esim. Vietnamissa henkilökunta sylitteli ja leikki L:n kans kun me syötiin), ja Pariisissa ja Tallinnassa kun oltiin Lucaksen kanssa niin ei meitä sielläkään pahalla katsottu, päinvastoin. Pariisissa teimme niin, että kun Lucas alkoi yöunille 8-9 aikaan, iskimme pojan rattaisiin nukkumaan ja lähdimme syömään. Eikä kukaan katsonut pitkään. Sama Tallinnassa. Suomessa on joku ihme ajattelu, että onpas paskat vanhemmat jos ovat pienen lapsen kanssa jossain kahdeksan jälkeen syömässä, nukkui se lapsi tai ei. Täällä on vaan niin juurtunut sellainen tapa, että pienet lapset menee tyyliin kasilta nukkumaan, ja vanhempien on sitten kökötettävä kotona silloin. Pariisissa oli ihana olla, Lucas nukkui vaunuissa, ja me saatiin kahdestaan Baon kanssa syödä illallinen siinä 9-10 aikaan, eikä kukaan katsonut pahalla. Päivastoin: tarjoilijat ohjasivat hiljaiseen paikkaan ja sanoivat, että jos vauva herää niin kertokaa meille, voidaan lämmittää maitoa teille. Ihanaa.

Ja ulkomailla lasten kanssa voi tehdä samoja asioita kuin Suomessakin, jos vaan ottaa selvää jutuista! Eli missä on leikkipuistot yms. Aasian maissa on paljon Hoplopin tapaisia "soft play" leikkipaikkoja, voi mennä eläintarhaan, vesipuistoon tms, mistä ikinä teidän lapset nyt sattuvat innostumaan! Ei todellakaan tartte istua vain hotellilla ja uima-altaalla. Itse asiassa, minä ajattelen niin, että jos tuon takia ulkomaille lähtee, niin miks tuhlata rahaa kun vois mennä vaikka Serenaan Suomessa?

Lentomatkat (nauttiiko lapset, vanhemmat, kanssamatkustajat, onko korvat kipeät, lapset eivät voi nukkua hyvin kun lähdetään lennolle, mikä on minusta pienen lapsen kiusaamista
Mun mielestä sitten on vanhemmissa vikaa jos pitää ajatella mitä muut matkustajat ajattelee jos lapsi vähän itkee, lapsen itku on kuitenkin ihan normaali asia.. Enemmän mua häiritsis, jos joku aikuinen parkuis koko matkan.. No mutta anyway, korvakivut ei oo varmasti kivoja, mulla ei itsellä oo niistä kokemusta eikä Lucaksellakaan ole. Lasten kanssa kun matkustaa niin pienelle vauvalle voi antaa tissiä/pulloa/tuttia suuhun kun on nousu/lasku, se helpottaa jonkun verran sitä korvien lukkiutumista. Ja varatkaa tarpeeks viihdykettä lentomatkalle, pari lelua ei riitä pienelle lapselle monen tunnin ajaksi.. Isommille voi ottaa läppärin tai kannettavan dvd-soittimen matkaan, ja lempparipiirrettyjä, jos tietää että se niitten parissa viihtyy muutaman tunnin.

Ja tuo että lapset eivät voi nukkua hyvin lennolla, ja se on lapsen kiduttamista - no se riippuu niin paljon lapsesta. Lucas nukkuu tosi hyvin missä vaan, ja varsinkin jos on liikettä. Tähän mennessä Lucas on lentänyt 16 lentoa (ja se on siis 2v), ja jokaisella lennolla se on nukahtanut lähdössä, sekä ainakin 10:llä lennolla myös laskun aikana. Toki toiset lapset reagoi nousuun ja laskuun eri tavalla, mutta ei niitä kannata etukäteen pelätä, sen tietää sitten kun kokeilee. Mutta sanoisin, että jos lapsi nukahtaa autossa hyvin, niin kyllä se nukahtaa lentokoneessakin.




Sairastelu
No sairastelu ei ole sen kivempaa ulkomailla kuin kotimaassakaan. Lucaksella ei ole ollut mitään "turistiripulia" kertaakaan, vaikka se onkin esim. Vietnamissa syönyt myös ihan paikallista ruokaa. Mä en itse ole mitenkään tarkka mitä syön, mutta tottakai pienen lapsen kannalta sitä ajattelee, että ihan kaikkea ei syötä sille. Viime keväänä ja viime syksynä Lucas sairastui keuhkoputken tulehdukseen juuri kun oltiin lähdössä kotiin Vietnamista, ja se ei kyllä ollut mukavaa. Mutta nekin aiheutui todennäköisesti ihan siitä, että pidettiin tuuletinta liian kovalla makuuhuoneessa...Eli, ei kannata pitää sitä a/c:tä tai tuuletinta täysillä vaik ois kuinka kuuma. Mut ihan järjen käytöllä välttää jo suurimman osan taudeista: ei se lapsi sitä ripulia saa jos sillä on kädet puhtaat (käsidesi kunniaan), eikä se syö mitään kypsentämätöntä. Intian osalta en osaa sanoa mitään, kun siellä tuntuu kaikki aikuisetkin saavan jonkun pöpön, joten lasten kanssa saa olla sitten supertarkka.

Hermojen kiristys/menetys
No jos menee joka pikkuasiasta hermot jo koti-suomessa, niin sitten ei ehkä kannata lähteäkään reissuun. On mulla mennyt hermot joo Lucaksen kanssa reissussa, mut niin on mennyt kotonakin. Jos ollaan lomamatkalla, niin pitääkö sitten stressata joka asiasta niin että pitää menettää ne hermot? Siinä vois olla vanhempienkin asennoitumisessa parantamisen varaa, jos joka pikku mokasta/pieleen menneestä asiasta menee hermot...

Turhaa, ei lapsi muista mitään
No, en minäkään muista mitään niistä ekoista kanarianmatkoista, kuten ei varmaan Lucaskaan tule muistamaan mitään ekoista matkoistaan. Mutta kyllä se jossain vaiheessa alkaa muistamaan. Ja haluan että se tietää, että sen toinen kotimaa on Vietnam, ja että maailmassa on muutakin kun Suomi ja Vietnam, ja perunamuusi ja riisi.. Kyllähän pienetkin lapset voi kokea elämyksiä, ja varsinkin tuollanen 2v näkee kaikenmaailman asiat niin erilailla kun aikuinen ihminen. Haluaisin viedä Lucaksen pienestä asti kaikkialle, että se ymmärtäis että maailmassa kaikilla ihmisillä ei oo niin hyvä olla kuin suomalaisilla, ja myös se, että se oppis syömään kaikenlaisia ruokia. Oon itse vasta aikuisiällä tutustunut tiettyihin makuelämyksiin, ja sanoisin että se johtuu siitä etten oo pienestä asti tiettyjä ruokia "joutunut" syömään, ja haluisin et myös Lucas ois ruokajuttujen suhteen ennakkoluuloton.

Hygienia
Sanoisin että sitä parempi, mitä enemmän joutuu pienenä pöpöjen kanssa tekemisiin. Suomessa on niin paljon allergioita, mutta kuinka paljon uutisoidaan siitä, että vaikka Aasiassa tai Afrikassa olis allergisia lapsia? En usko että niitä on niin paljon kun länsimaissa. Eli turha kädesin (vaikka sen tuolla aisemmin mainitsin hyväks asiaks) kanssa läträäminenkin voi olla huono juttu..

--

Semmosta siis tänään. Oli tuolla keskustelussa hyviäkin juttuja, samanlaisia mitä itse mietin. Mutta mulla meni itsellä vähän hermot kun luin tota keskustelua, ja en halunnut sinne mitään kirjoittaa, niin kirjoitin oman "vastineeni" sitten tänne ;) Ja siis joo, ymmärrän kyllä sen, että  muiden lapset saattaa olla haastavampia kun toi meidän poika. Me ollaan päästy aika helpolla sen kans, siis jos puhutaan siitä että se on aina syönyt sitä mitä on tarjottu, ja nukkunut paljon.

Risutalkoot

Meillä oli sunnuntaina pienet talkoot täällä meidän pihassa, kun parista puusta karsittiin oksat ja rannasta kaikki pajut yms risut pois. Tai no, mun vanhemmat + tädin mies teki hommia, me Lucaksen kanssa pyörittiin vaan ympyrää ja todennäköisesti oltiin kaikkien tiellä koko ajan ;) No, kyllä määkin siihen kokkoon kannoin varmaan kolme risua, ihan ite!

Tässä alkutilanne karsimishomman jälkeen. Ja itse asiassa meidän piha näyttää edelleen tolta - hommat jäi siis kesken...

Ranta, vene ja risukokko. Mokoma risukokko ei monista yrityksistä huolimatta suostunut syttymään, siellä se nököttää edelleen... Jos sais sen syttymään vielä ennenkuin nuo jäät sulaa..

 Sunnuntai oli vielä ihana päivä, aurinkoinen ja lämmin. En voi käsittää että sitten maanantaina tulee hulluna lunta.. Pliiiis, loppuis jo, en kohta enää kestä. Jos joudun vielä kerran siivoon auton tänä talvena lumesta niin voi olla että pimahdan, kyllä se vitutti tänäänkin kun piti hammaslääkäriin lähteä, ja sitä ennen viedä kiukutteleva poika mummulaan hoitoon, koittaa saada se tungettua autoon ja vielä alkaa pyyhkiä jotain metriä lunta pois auton päältä.. Argh!

Siellä on meiän koti.

 Lähettiin tosiaan risutalkoitten jälkeen vielä järvelle pilkille. Se tädin mies oli saanut ison ahvenen ja hauen, kun se kävi jo pilkkimässä kun me nukuttiin Lucaksen kans päikkäreitä sisällä (joo, näin ahkeria me oltiin, heh), ja mun äiti sitten halus mennä pilkille kans. Iskettiin Lucas pulkkaan ja lähettiin sinne sitten, määki innostuin hetkeks kun näytti siltä että kalaa tulee, tosin kyllästyin samantien kun viiteen minuuttiin ei tullut yhtään kalaa ylös. Mutta saatiin mekin muutama iso ahven ja kissankaloja, eli särkiä ja jotain.

Lucas "avusti" tossa avannon puhtaanapitohommassa.

..ja kokeilli myös pilkkimistä, tosin se oli vielä kärsimättömämpi kun minä!

Ja sitten tuli iskä...

Bao tuli meitä sitten järvelle moikkaan (ei oltu tosiaan kaukana meidän rannasta), ja aika pian sen jälkeen me hipsittiinkin jo sisälle, kun kellokin oli jo aika paljon.

Oli kiva sunnuntai, tulipa ainakin oltua ulkona.

Leipomuksia

Oon taas innostunut leipomaan. Tossa oli jo semmonen aika, ettei yhtään huvittanut leipoa saati laittaa ruokaa.. Lähiaikoina (tai no siis oikeestaan jo aika kauan) oon lähinnä leiponut muffinsseja (sekä makeita että suolaisia) ja juustokakkuja, ja vaikka itse sanonkin niin niitten tekemisessä alan olla jo aika hyvä :) Mut pitäis opetella kaikkia uusiakin juttuja välillä, reseptikirja pullottaa uusia reseptejä joita en muka ehdi kokeilla.. Ja kun ne muffinssit osaa tehdä jo unissaankin, niin varsinkin jos kiireessä täytyy jotain vääntää niin yleensä tulee sitten tehtyä vaan niitä kun tietää että ne ei voi epäonnistua.

No, tänään tein murotaikinaleivoksia.

Tänään tein tämmösiä. Murotaikinapohja, sisällä persikkaa ja kondensoitua maitoa. Piti vähän pohtia että mitä voin leipoa, kun jääkaappi ja muutkin kaapit ammotti tyhjyyttään. Ei ollut edes marjoja, muita kun mustaviinimarjoja (jos on hyviä reseptejä mitä siitä tekisin niin kertokaa - en tykkää niistä niin en osaa laittaa niitä minnekään), tai puolukoita.. Aika hullun makeita näistä tuli, mutta ehkä ihan hyvä ettei todellakaan pysty ajattelemaan toisen syömistä kun on yhden vetäissyt. Viikonloppuna tein samanlaisia, mutta mustikkatäytteellä, ne oli vähän vähemmän makeita. En osaa päättää kummista tykkään enemmän. Kaikkiin piti tulla kansi, mutta taikina loppui kesken ja en jaksanut tehdä lisä, joten suurin osa jäi ilman kantta, mutta eipä nekään sen hullummilta näytä, ja maistuukin ihan samalta. ;)

Ja onnistuin lataamaan just kuvia viime viikonlopulta koneelle, joten ehkä jo huomenna tai torstaina on luvassa vähän kuvia siitä, mitä me tehtiin sunnuntaina. Kunhan vaan ehdin kirjoitella jotakin :)

Now playing

Bao lähti keikkareissulle keskiviikkona eli ollaan taas viikonloppu kahdestaan Lucaksen kanssa. Kaveri kysy että onko pikkupoika tulossa virpomaan sunnuntaina, että vois olla jotain herkkuja jemmassa, niin ehkä me voitais vaikka käydä huomenna ostamassa jotain höyheniä ja mää voin koittaa löytää jostain pajunoksia, niin ehkä voitais sitten mennäkin. Katotaan.. Ois kyllä ihan kivaa, mutta toisaalta en tiiä että onko vielä järkee lähtee virpomaan kun ei tuo yks puhu mitään enkä tiiä ymmärtäiskö se sitä pointtia.. Mutta harkinnassa on :D porukatkin tulee huomenna lomalta, luojan kiitos! Lucaksen kummitäti eli se joka sitä nyt on hoitanut tällä viikolla kun mää oon ollut töissä/koulussa, sano että se on ihan kyllästynyt siihen että koko päivä puhutaan vaan että "mummu, pappa, bagi", eli "joo, mummu ja pappa on reissussa, pakettiautolla ne lähti", ja totta puhuen on toi saman homman toistaminen alkanut itellekin käydä hieman tylsäks ;)

Poika nukkuu ja mää fiilistelen hyviä biisejä, oon lähiaikoina ihastunut näihin:

Tonight

We are young

So let's set the world on fire

We can burnbrighter

than the sun

But you didn't have to cut me off

make it like it never happened 

and that we were nothing

I don't even need your love

but you treat me like a stranger

and that feels so rough

Hauskaa viikonloppua kaikille!! :)